Kulttuuriskidi

Taapero pitelee korvaansa ja huutaa: "Kylmää, tahdon kylmää korvaan!" Jaahas, se on korvatulehdus. Katson ympärilleni. Myös muilla lapsillani on valuvat nenät. Tyttäreni ääntää yhtäkkiä täydellisen D:n lähes joka sanassa. Flunssa. Mikään ei kerro syksyn saapumisesta yhtä täräyttävällä tavalla. Vilkaisen kalenteriini. Tuo ja tuo palaveri siirtyy. "Sori ja anteeksi, en pääse!" Viestit alkavat lennellä tekstareina, whatsappina ja Messengerissä. Mieleeni soljuvat viimeiset kolme talvea: niiden vauvarokot, enterorokot, vesirokot, vatsataudit, flunssat, kuumeet, keuhkokuumeet, korvatulehdukset... jatkanko vielä listaa? Kaikki aina hokevat, että ensimmäinen päiväkotitalvi on hankalin. Sitten helpottaa! Meillä alkaa nyt neljäs päiväkotitalvi, kaikki kolme aiempaa ovat olleet täynnä sairastelua. Vien korvaansa pitävän taaperon lääkäriin. Vastaanottovirkailija tervehtii minua kuukausien tauon jälkeen kuin vanhaa ystävää: "Missäs muut lapset ovat?" "

Sadattelin eräänä päivänä ystävälleni, että minkä takia lapsille ei ole tiedekerhoja. Lapsi voi vauvasta saakka harrastaa uintia, muskaria, kuvataiteita, jumppaa ja herra ties mitä, mutta ei mitään tieteisiin liittyvää. Ei sillä, että lapseni olisivat osoittaneet suurta tieteellistä kiinnostusta. Mutta uskon, että tulevaisuudessa nimenomaan tieteenalat kuten fysiikka, kemia ja matematiikka tulevat olemaan kovaa valuuttaa. Ystävälläni oli vastaus: Hänen pikkutyttönsä oli juuri osallistunut Hoksaus Science -tiedekerhoon. Kelataan muutama kuukausi eteenpäin ja oma pikkutyttöni vetää Järvenpään kirjastossa valkoista tutkijan takkia ylleen. Täällä nimittäin järjestetään tänään Hoksauksen perhekerho. Kerhon ajan me vanhemmat – tai siis tutkimusavustajat – istumme tilan reunoilla, kun ohjaaja Emilia Tuovila ottaa hetken haltuunsa. Kymmenen leikki-ikäistä lasta kuuntelee lumoutuneena, kun Emilia johdattaa heitä tieteen maailmaan hauskan tarinan avulla. Kerho on kokoontunut jo muutam

Kuva: Reima Kohta ne taas ovat täällä: kelit, jolloin ei tiedä mitä pukea lapselle päälle. Tarkoitan nyt niitä ilmoja, jolloin välikausivaatteissa lapsi palelee mutta toppahaalarissa hikoilee. Ja itse ainakin olen ollut huomaavani, että sellaiset kelit kestävät yhä pidempään niin syksyllä kuin keväällä. Syksyllä siihen liittyy usein myös lumeton maa, keväällä taas ominaista on maan märkyys ja kylmyys talven jäljiltä. Kutsun tätä ilmanalaa kakkos-välikaudeksi. Tiedän kyllä täydellisen vaatteen kyseisille keleille. Reiman Vacalis-haalari. Se on välikausihaalari, jossa on kevyt toppaus. Esikoisellani oli sellainen ja se oli kyseisenä vuonna varmasti käytetyin ulkovaate meidän perheessä. Mutta nyt perheessämme on neljä lasta ja Vacalis-haalari maksaa 109 euroa. Hintansa vuoksi se on täysin meidän tavoittamattomissa. Sääli, sillä voisin ylistää tätä haalaria paljonkin. Toinen kakkos-välikauden ehdoton suosikkini on Elloksen fleecevuorellinen sadehaalari. Sen sa

Suomi on täynnä paikkoja, joissa on kiva reissata kauniilla kesäsäällä. Kaunis kesäsää on kuitenkin täällä harvinaisuus. Tänä vuonna kesä tarjosi syksyisiä ilmoja läpi lomakuukausien, eikä intiaanikesää ole tiedossa. Me kävimme viikonloppuna tuttujen mökillä. Ilma oli sama kuin heinäkuun mökkireissulla – ajoittaista sadetta, pilvistä ja lämpötila siellä +10 celsiuksen tienoilla. Oma aikani kului ilmoja harmitellessa. Sitten tajusin, että lasten iloa pilvet eivät varjosta. He etsivät pusikosta olemattomia mansikoita, keräsivät ämpäriin todellisia puolukoita, heittivät frisbeetä, paijasivat koiraa ja kävivät jopa uimassa. Nyt olenkin miettinyt, miten kotimaan pienistä reissuista lasten kanssa saisi ympärivuotisen rutiinin – niin, että kaikkien matkojen ei aina tarvitsisi ajoittua ilmojen ja loma-aikojen mukaan. Voiko suomalaisista lomakohteista nauttia syksyisellä sateella ja kevään loskassa? Sää on pukeutumiskysymys, ja lasten kanssa reissatessa pukeutuminen on paljol

Tunnustan, että ensin en tajunnut Brum Brumin viehätystä ollenkaan. Vikkelästi, ilman eläytymisen häivääkään, lorutin lauseet ulos suustani erilaisilla autoilla päristelevästä Miska-Marakatista, Salama-Ketusta ja kumppaneista. Iloitsin siitä, että kirja oli kovin lyhyt. Meillä on systeemi, että jokainen lapsi saa valita yhden kirjan iltasaduksi. Sinnikkäästi A-poikani nakkasi syliini aina Brum Brumin – koko kesän ajan. Lopulta minun oli pakko palauttaa kirja kirjastoon ja ostaa yksi kappale Brum Brumia kirjakaupasta omaksi. Sitten yhtenä iltana koin valaistumisen. Minun ei enää tarvinnut lukea kirjaa. Avasin vain aukeamat ja lapseni lukivat ääneen ”Myyrämummon sähköauto kiitää…”. He osasivat ulkoa koko hemmetin kirjan – ja se oli todella suloista. Brum Brum. Nina Pirhonen. Otava, 2016.

Mikä?: Andbros on neljän Aalto -yliopiston kasvatin perustama design-firma, joka aloitti toimintansa vuonna 2011. Mitä Andbros tekee?: Andbrosin päätuote ovat valaisimet, jotka valmistetaan pahvista. Lisäksi yritys myy Creatures from Finland -sarjaa lapsille ja lapsenmielisille. Mikä tekee andbrosin lampunvarjostimista erityisiä?: Valaisimet valmistetaan Suomessa ja ne tehdään pääsääntöisesti pahvista. Pahvi on täysin kierrätettävä materiaali. Erityistä on myös se, että Andbrosin lampunvarjostimet ovat klassisia muodoiltaan, mutta niiden värit ja kuviot tekevät varjostimista herkullisen trendikkäitä. Kolmanneksi, ollakseen hyvännäköisiä, ekologisia ja lähellä tuotettuja, Andbrosin valaisimet ovat edullisia. Pienen valaisimen saa alle satasella. Mikä on Creatures from Finland ?: Creatures from Finland -sarjan grafiikka esittelee suomalaisia luonnoneläimiä hauskalla tavalla. Sarjassa on saatavilla julisteita, pelejä, kortteja ja kalenteri. Mistä Andbrosin tuotteita vo

Mikkelin kupeessa sijaitseva Hirvensalmi on reilun 2000 asukkaan kylä, jota ympäröivät järvet. Se onkin yksi Suomen suosituimpia mökkipaikkakuntia, jossa asuntojen neliöhinnatkin ovat lähellä Etelä-Suomen tasoa. Minä kävin kylässä parin muksun kanssa kesällä – sateisen kesän sateisimpina päivinä. 1.        Järvi Hirvensalmi on järvien ympäröimä. Kylän uimaranta on pieni, mutta ranta on loivahko, joka sopii pienille lapsille. Isommat muksut taasen tykkäävät pulahtaa laiturilta veteen.   Uimarannalla on harvoin ruuhkaa, sillä kylän kesävieraat pulikoivat useimmiten mökeillään. Tavallaan se on kiva juttu, toisaalta sääli. Uimarannan vieressä on kiva leikkipuisto lapsille ja kahvila. 2.        Urheilukenttä Hirvensalmella on uusi, huippuluokan urheilukenttä. Olen ollut siellä pari kertaa lasten kanssa ja he rakastavat juosta siellä päättömästi ympäriinsä. Muutaman kerran kesässä urheilukentällä järjestetään lapsille myös Silja Line Seurakisat, joihin osall

Todellisuus lasten kuvaamisesta museossa. Noin 30 vuotta sitten Tampereen taidemuseo sai lahjoituksen kirjailija Tove Janssonilta ja graafikko Tuulikki Pietilältä – kokoelman Muumi-tarinoihin perustuvia kuvaelmia, jotka kattavat kaikki kaksitoista Muumi-kirjaa. Kokoelma sijoitettiin väliaikaisiin tiloihin Tampereen pääkirjastoon Metsoon ja näyttely sai nimen Muumilaakso. Väliaikaisuudesta tuli kuitenkin pitkä, sillä ikiomat, varta vasten näyttelyä varten muokatut tilat kuvaelmille antoi vastikään remontoitu Tampere-talo. Siellä avattiin kesäkuussa maailman ensimmäinen Muumimuseo. Muumitalo. (Kuva: Jari Kuusenaho/Tampereen taidemuseo) Kävin Muumimuseossa kesällä lähes kolmevuotiaan poikani ja melkein viisivuotiaan tyttöni kanssa. Reissun ensimmäinen jännitysmomentti syntyi, kun seurasin Googlen antamia osoitetietoja Muumimuseoon. Google ohjasi minut Tampereen taidemuseolle – josta minut infottiin jatkamaan matkaani kaupungin toiselle puolelle, Tampere-talolle.

Istun Tallinksiljan Star-laivan leikkihuoneen sohvalla. Olemme juuri lähteneet Tallinnasta. Leikkihuone on täpötäysi ja viereisen Burger Kingin jonot taitavat yltää laivan portaikolle saakka. Sitten se tapahtuu. Laivan hälytysääni alkaa soida. Se on korkea ja kimeä. Kukaan ei tee mitään erityistä, kaikki vain töllistelevät toisiaan ikään kuin kanssamatkustajilla olisi vastaus kysymykseen, joka eittämättä tulee mieleen. Olemmeko uppoavassa laivassa vai onko hälytys turha? Minä nousen ylös ensimmäisenä ja huudan tytärtäni tulemaan mukaani. Myös muutama muu vanhempi alkaa nousta ylös ja pukea kenkiä lapsilleen.   Burger Kingin jono on ja pysyy. Tytärtäni ei näy kymmenien leikkivien lasten takaa. Karjun häntä entistä kovemmalla äänellä ja kun hän sitten astuu esiin, sanon mahdollisimman rauhallisesti:” Jos tuo ääni kuuluu, tulet heti äidin luo.” Talutan hänet lähimmälle kokoontumispaikalle. Hälytysääni soi taustalla, kun ihmiset syövät hampurilaisiaan ja henkilökunta koh