Rauhaisa reissu
Tein kahden taaperon kanssa salareissun Helsinkiin. Salareissulla tarkoitan sitä, että minulla ei
ollut aikatauluja, ei suunnitelmia eikä tapaamisia.
Sellaisia päiviä mahtuu vuoteen yleensä vain
muutama.
Poikien suurimmat haaveet olivat helppoja
toteuttaa: mennään metrolla ja ratikalla.
Niillä me sitten reissasimme Hakaniemeen ja
Töölöön leikkipuistoihin ja Brion junaradoilla leikkimään Kampin POPin
liikkeeseen ja Stockmannille. Pojat ottivat rattaissa pikkuiset päikkärit ja
minä sain juoda kahvin hiljaisuudessa. Kaiken kukkuraksi törmäsimme vielä
sambakarnevaaliin ja pojat saivat lentopusuja tanssijoilta.
Kaunis kesäpäivä Helsingissä tarkoittaa sitä,
että siellä missä normaalisti olisi kaksi ihmistä onkin nyt kaksikymmentä. Rattaita
työnnellessä kiinnitin huomiota siihen, että lapsia ei juuri näkynyt. Silti
joka paikka oli pullollaan aikuisia. Jäin miettimään, mihin he kaikki ovat
lapsensa laittaneet? Miten heillä on aikaa ja tilaa maata puistossa kirjaa lukemassa?
Vai näkyvätkö kaupungin keskustassa lähinnä sinkut ja lapsettomat aikuiset?
Helsingissä lapsiperheet on huomioitu hyvin.
On kivoja leikkipuistoja, kerhoja ja sisäleikkitiloja. Toivottavasti lapset
kuitenkin mahtuisivat mukaan myös niin kutsuttuun normaaliin elämään ja
julkisiin tiloihin. Sillä mitä enemmän lapsi saa olla aikuisten mukana, sen
paremmin hän oppii olemaan sielläkin, missä ei ole hoploppia – ja uskon, että
sen syvemmäksi hänelle kasvaa tunne omasta kuulumisestaan yhteisöön.
Kommentit
Lähetä kommentti