Rauhaisa reissu




Tein kahden taaperon kanssa salareissun Helsinkiin. Salareissulla tarkoitan sitä, että minulla ei ollut aikatauluja, ei suunnitelmia eikä tapaamisia.
Sellaisia päiviä mahtuu vuoteen yleensä vain muutama.
Poikien suurimmat haaveet olivat helppoja toteuttaa: mennään metrolla ja ratikalla.
Niillä me sitten reissasimme Hakaniemeen ja Töölöön leikkipuistoihin ja Brion junaradoilla leikkimään Kampin POPin liikkeeseen ja Stockmannille. Pojat ottivat rattaissa pikkuiset päikkärit ja minä sain juoda kahvin hiljaisuudessa. Kaiken kukkuraksi törmäsimme vielä sambakarnevaaliin ja pojat saivat lentopusuja tanssijoilta.
Kaunis kesäpäivä Helsingissä tarkoittaa sitä, että siellä missä normaalisti olisi kaksi ihmistä onkin nyt kaksikymmentä. Rattaita työnnellessä kiinnitin huomiota siihen, että lapsia ei juuri näkynyt. Silti joka paikka oli pullollaan aikuisia. Jäin miettimään, mihin he kaikki ovat lapsensa laittaneet? Miten heillä on aikaa ja tilaa maata puistossa kirjaa lukemassa? Vai näkyvätkö kaupungin keskustassa lähinnä sinkut ja lapsettomat aikuiset?
Helsingissä lapsiperheet on huomioitu hyvin. On kivoja leikkipuistoja, kerhoja ja sisäleikkitiloja. Toivottavasti lapset kuitenkin mahtuisivat mukaan myös niin kutsuttuun normaaliin elämään ja julkisiin tiloihin. Sillä mitä enemmän lapsi saa olla aikuisten mukana, sen paremmin hän oppii olemaan sielläkin, missä ei ole hoploppia – ja uskon, että sen syvemmäksi hänelle kasvaa tunne omasta kuulumisestaan yhteisöön. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Meille iski täit!

Meidän kevään parhaat tavarat top 5

Eroperheiden lapset harrastusahdingossa