Sinä olet superrakas on superhyvä!

Meidän perheessä on aina kova hälinä. Triplat ovat uhmaiässä ja vuoroin tappelevat, itkevät tai kiljuvat muuten vaan. Esikoinen koittaa jossain välissä saada äänensä kuuluviin - ja minä kannan huonoa omaatuntoa, koska minusta tuntuu, että liian harvoin minä ehdin häntä kuulla.
Onneksi törmäsin Ninka Reittun kirjaan Sinä olet superrakas (Otava, 2017).
Reittu kirjoitti kirjansa ollessaan äitiyslomalla esikoisestaan.
"Tein kirjan tietynlaiseksi vastalauseeksi kaikelle pelottavalle, mitä ajassamme on", Reittu sanoo. "Koen, että se miten minä voin tehdä lapseni elämästä turvallisempaa, on kertoa siitä, kuinka paljon häntä rakastan."
Reittun kirjassa seikkailee pikkuinen Minä ja suurempi Iso. Minä kyselee rakkaudesta ja koettelee sitä, Iso vastaa ja rakastaa.
Meidän esikoisemme kuunteli kirjaa tarkasti. Ja joka kerta kun kirja on luettu, hän hymyilee ja haluaa halata.
Ja joka kerta minä haluan kertoa, kuinka paljon häntä rakastan.
Tämän kirjan ansiosta minun pikku tyttöni siis kuulee äidiltään "rakastan sinua" huomattavasti useammin kuin aiemmin.
Näitä kirjoja tulee harvoin vastaan, tällaisia joiden olemassaolosta oikeasti haluaisi sanoa kiitos!